Merkkihenkilöitä

Clas Thunberg
Clas Thunberg on luisteluhistoriassa yhtä merkittävä hahmo kuin Paavo Nurmi yleisurheilussa. Clas Thunberg kuuluu kiistatta myös Suomen urheiluhistorian kirkkaimpiin tähtiin viidellä kultaisella olympiamitalillaan, viidellä maailmanmestaruudellaan, neljällä Euroopan mestaruudellaan ja lukemattomilla Suomen ja maailman ennätyksillään.

Monien mitaliensa lisäksi Clas Thunbergin urheilu-ura oli muutenkin hyvin ainutlaatuinen. Hän aloitti kilpailemisen 18-vuotiaana, oli Suomen paras vasta 27-vuotiaana ja maailman paras 30-vuotiaana. Clas Thunbergin kilpailu-ura jatkui vielä kun hän täytti 40 vuotta. Mitä iäkkäämmäksi Thunberg tuli, sen nopeampaa hänen luistimensa kulkivat. Hän pystyi vielä 38-vuotiaana parantamaan 500 ja 1 000 metrin maailmanennätyksiä, mutta ei enää pystynyt parhaiden vuosiensa saavutuksiin 5 000 ja 10 000 metrillä. Tämähän oli vastoin yleistä urheilun teoriaa, jonka mukaan urheilija ikääntyessään hidastuu, mutta käy entistä kestävämmäksi.

Mittavilla saavutuksillaan Clas Thunberg oli omalta osaltaan kohottamassa nuoren Suomen kansan itsetuntoa ja antamassa sille uskoa mahdollisuuksiinsa selviytyä kansakuntien joukossa.

Juhani Järvinen
Maamme viimeisimmästä miesten yleisluistelun maailmanmestarista ja 1 500 metrin ME-miehestä Juhani Järvisestä on kirjoitettu ja puhuttu paljon. Harvoin kuitenkin siitä, että Jussi oli paljon muutakin kuin vain ratoja edustustehtävissäkin 15 vuotta kiertänyt luistelija. Hän kiitti kehityksestään ja menestyksestään siirtymällä osin jo aktiivikautenaan, mutta pääasiassa sen jälkeen järjestötehtäviin. Seuransa HTL:n johtokunnassa, puheenjohtajana ja sihteerinä, liitto- ja seuravalmentajana, TUL:n luistelujaoston ja liittojohtokunnan, lajinsa yhteistyöelinten ja Suomen Olympiakomitean jäsenenä hän oli tunnollisuuden perikuva.

Mikään työ ei ollut hänelle vierasta. Hyvänä esimerkkinä se, että hän myös tallensi uransa harjoittelu- ja kilpailutapahtumat sekä kulloisetkin tunteensa kirjoitussarjallaan seuransa lehdessä. Tässä muutamia esimerkkejä: (Sisuuntuminen) ”keväällä 1949 minut kelpuutettiin liitto-otteluun TUL – Luisteluliitto Rovaniemellä, luistelin alle 18-vuotiaiden sarjassa. Olin huonoin joukosta, mutta se kasvatti vain sisua”. (Täyttymys) ”Maailmanmestaruus on minun kukkapukettini, onnitteluni 40-vuotiaalle liitolleni, valmentaja Reino Evävaaralle ja Oddvar Holtenille kuin myös kaikille, jotka ovat tasoittaneet tietäni tätä päivää varten. Monta vuotta on uskollisesti yritetty ja nyt se vihdoin onnistui”.

Kaija Mustonen
Kaija Mustonen kuuluu Suomen kaikkien aikojen naispikaluistelijoihin. Tyttösenä Kaija harrasti mm. yleisurheilua voittaen siinä tyttöjen korkeushypyn Suomen mestaruuden.

Ensimmäiset pikaluistimensa Kaija sai 15-vuotiaana ja Eläintarhan kenttä veti tytön mukaansa. Ensimmäisen Suomenmestaruutensa yhteispisteissä Kaija voitti vuonna 1962 ja sen jälkeen hän hallitsi kaikkia SM-kilpailuja aina vuoteen 1968 voittaen yhteispisteiden SM:n lisäksi yli kaksikymmentä matkamestaruutta.

MM-kilpailuihin Kaija osallistui yhtä vuotta lukuun ottamatta vuosina 1958-68, tullen kerran yhteispisteissä neljänneksi ja ottaen neljä matkamitalia. Innsbruckin olympialaisista vuonna 1964 alkoi Kaijan olympiaura. Siellä hän voitti hopeaa 1 500 metrillä ja pronssia 1 000 metrillä. Luistelu-uran huipentuma tuli sitten vuonna 1968 Grenoblen olympiakisoissa, joissa Kaija voitti kultaa 1 500 metrillä, hopeaa 3 000 metrillä ja tuli 1 000 metrillä neljänneksi ja 500 metrillä kuudenneksi. Kaija Mustosen ennätyksiksi jäivät 500 metrillä 45,6, 1 000 metrillä 1.31,5, 1 500 metrillä 2.20,1 ja 3000 metrillä 5.00,7

Leo Linkovesi
Leo Linkovesi teki 08.01.1972 pikaluistelun historiaa saavuttamalla ensimmäisenä maailmassa Davosin ”öljyjäällä” 38 sekunnin haamurajan (38,00) ja toi samalla kuuden vuoden tauon jälkeen luistelun ME:n Suomeen. Sapporon olympiakisoissa Linkovedeltä odotettiinkin paljon, mutta sijoitus 500 metrillä jäi kuudenneksi. Ennen Davosin ME-luistelua Leo oli parantanut SE-lukemia kaksi kertaa ja luistellut Seppo Hännisen kanssa 1 000 metrin SE:ksi 1.19,3.

Ensimmäisissä virallisissa sprintterien maailmanmestaruuskisoissa Eskilstunassa vuonna 1972 Leo vahvisti asemaansa maailman nopeimpana luistelijana voittamalla molemmilla kerroilla 500 m ja sijoittuen 1 000 metrillä sijoille 15 ja 16. Mainitut saavutukset toivat Leolle ja Suomelle sprintterien ensimmäisen maailmanmestaruuden. Leo Linkoveden ennätyksiksi jäivät 500 metrillä 38.0 ja 1 000 metrillä 1.19,3.

Toivo Salonen
Toivo Salonen otti vuosina 1953 – 1956 haltuunsa 500 metrin, 1 000 metrin ja 1 500 metrin Suomen ennätykset Suomen kaikkien aikojen pikaluistelijalta Clas Thunbergilta. Topi edusti Suomea myös neljissä olympiakisoissa, yksissätoista MM-kisoissa ja kymmenessä EM-kisassa.

Parhaina saavutuksina olivat olympiapronssimitali Cortinan 1 500 metrillä vuonna 1956, MM-hopeamitali Oslossa 1959 ja EM-pronssimitali Göteborgissa 1959. Suomen mestariksi Topi Salonen luisteli kuusi kertaa ottaen siinä ohella runsaat 20 SM-matkamestaruutta.

Pälkäneellä syntynyt Toivo Salonen edusti aktiiviurallaan Pälkäneen Pyryä ja Lukkoa, Valkeakosken Hakaa sekä Oulun Luistinkerhoa. Nykyisin Topi on eläkkeellä Muhoksen liikuntasihteerin virasta. Toivo Salosen ennätyksiksi jäivät 500 metrillä 40,9, 1 000 metrillä 1.30,2, 1 500 metrillä 2.09,4, 3 000 metrillä 4.49,4, 5 000 metrillä 8.10,2 ja 10 000 metrillä 17.00,4.